Ruudun takaa, ruudun takaa...

Tämä leppoisa vapaapäiväni oli pyhitetty kevätsiivoukselle ja terassin kevätkuntoon katsastamiselle ja hyvin se päivä näissä merkeissä alkoikin. Muttamutta. :D Siivoushuumassa päätin kokeilla kovasti kehuttua tori.fi:tä myyntimielessä ja pistää vihdoin sulhoa liukkaudellaan ärsyttäneet keittiön matot myyntiin. Samaan paikkaan myyntiin päätyi myös meidän vanha terassikalusto. Kyselyitä ja viestejä tulvi muuten ovista ja ikkunoista ja lopulta saatiin molemmat alle puolessa tunnissa kaupaksi pyyntihinnalla. Ja kamat noudetaan huomenna, go tori.fi!

Eksyin tietysti omalla myyntiretkelläni lahjakkaasti myös muiden Piha ja puutarha -myynti-ilmoitusten puolelle. Ajattelin, että ihan vaan vilkaisen, josko löytyisi vaikka kivoja istutusruukkuja tai muita terassille sopivia juttuja, mutta sielläpä tämä ihana wanha ikkunanrotisko odotteli ostajaansa pilkkahintaan. Pari viestiä ystävällisen myyjän kanssa ja auton nokka näytti jo kohti itä-Helsinkiä.

Yksi ikkunan ruutu aukeaa.

Maalit rapisee ja tuoksu on lievästi sanottuna ummehtunut, mutta rustiikkista sen olla pitääkin. Heti tulee mieleen monta juttua, miten tätä voisi hyödyntää häissämme. Vai miltä kuulostaisi ikkuna esimerkiksi photo boothissa tai vieraat voisi jättää siihen vaikka tarralapuilla viestejä hääparille tai miksei se kävisi ihan vaan somisteeksi juhlapaikalle. Tämä kuuluu minusta samaan kategoriaan niiden maitotonkkien, sinkkisoikkojen, vanhojen matkalaukkujen ja muiden ihanuuksien kanssa... Tiettekste? ;)



Myyjä oli hyödyntänyt vanhaa ikkunan pokaa yrttikaapissaan.

 

 

Jätetään ideat muhimaan toistaiseksi ja katsotaan mihin tämän kanssa vielä päädytään.

Huomenna alkais normaalisti arki, mutta täällä talvilomaillaan, ihanaa! Blogista ei kuitenkaan oteta lomaa, vaan pistetään päinvastoin kuutosvaihde päälle.

Kuullaan siis jälleen pian,

Annamaikku

Laaksolahden monitoimitalo esittelyssä

Edellisessä postauksessa esittelin vaihtoehtojemme joukossa olleita juhlapaikkoja Espoossa, mutta nyt on vihdoin sen voittajan vuoro.

Käytiin tänään toisen kerran paikan päällä hiukan mittailemassa ja mallailemassa paikkoja ja ajattelin nyt tuoreeltaan laittaa muistiin tänne, miksi päädytiinkään valinnassamme juuri tähän paikkaan.


Kuva © Annamaikku

Muistiinpanoja :)

Aloitettiin juhlatilan etsintä syyskuun alussa viime vuonna. Aika pian sen jälkeen siis kun olimme menneet kihloihin. Alussa meillä ei ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon aiemmin juhlapaikkoja pitää ylipäätään alkaa metsästämään. Ajatuksissa pyöriteltiin myös sitä, että olisikohan meidän vuosi 2013 vai 2014. Tietysti häiden päivämäärään olisi vaan voinut lukkoon ja ryhtyä etsimään sopivaa juhlapaikkaa juuri sille päivälle, mutta entäpä jos jokin ihana paikka ei olisikaan ollut silloin enää vapaa?

Laaksolahden monintoimitalo taisi olla toinen paikka jota tiedustelimme. Soukan Venekerhon paviljonkia lähestyimme ensimmäisenä, mutta kun saimme kuulla, että aikojen varaus vuodelle 2014 alkaa vasta toukokuussa 2013, tuntui ajatus jotenkin kaukaiselta. Keskustelupalstoilla esiin nousi toistuvasti rauhallisessa espoolaisessa omakotilähiössä sijaitseva tunnelmallinen 1900-luvun alussa rakennettu vanha navetta, jossa moni hääpari oli jo aiemmin viettänyt onnistuneesti häitään. Siitä piti ottaa siis ehdottomasti selvyys!

Monarilta vastattiin yhteydenottoomme pikaisesti ja kattavasti. Syyskuussa 2012 tiedustellessamme ei enää seuraavalle kesälle ollut mieleisiä päiviä vapaana. Seuraava mahdollinen aika oli lokakuussa ja teimme siihen alustavan varauksen. Pohdimme rauhassa ajankohtaa, budjettia ja vaihtoehtoja, mutta innostuimme valtavasti häistä seuraavana syksynä juuri tässä paikassa. Saimme myös kuulla, että tila sopisi erittäin hyvin noin 80 hengen vierasmäärälle. Lisäksi Laaksolahti sijaitsi vaihtoehdoistamme kaikkein lähimpänä Vantaan Pyhän Laurin kirkkoa, jossa samoihin aikoihin ja suureksi onneksemme saimme tietää astelevamme alttarille, joten päätös oli tehty. :)

Rakennuksen tarina ja henki kiinnosti ainakin minua ehkä eniten, mutta lisäksi paikassa on lukuisa määrä muita plussia, jotka saivat sen kipuamaan ohi muiden vaihtoehtojen:

Laaksolahden monitoimitalo

• Tilaan saa ja pitää tuoda oma catering/tehdä ruuat itse sekä omat juomat
• Iso keittiö (jossa halutessaan onnistuu ruokien teko ja lämmitys omatoimisestikin)
• Jääkaapin lisäksi iso kylmiö esim. juomia varten
• Keittiöstä löytyy mm. uusi hella, mikro, perkolaattori, suurtalouspesukone
• Juhlatila on käytössä juhlapäivää edeltävänä päivänä klo 17 alkaen ja loppusiivous pitää tehdä vasta su iltapäivällä
• Juhlat saa kestää klo 02.00 saakka
• Tilat remontoitu keväällä 2011
• Ihanat aidot puulattiat uusittiin remontissa
• Ikkunoissa isot ruudut ja kauniit ikkunalaudat
• Tila jakautuu juhlasaliin, takkahuoneeseen ja parveen ja tilaa on riittävästi (!)
• Takkahuoneeseen mahtuu hyvin sijoittamaan esim. lahjapöydän, photo boothin tai muuta ohjelmaa/katseltavaa
• Hauska ajatus on mahdollisuus sijoittaa parvelle esim. bändi tai jotain kivaa lapsille
• Käytössä on myös kaksi pienempää huonetta ns. pukutiloja, joita voi hyödyntää esim. bändin takahuoneena
• Takkaa saa polttaa halutessaan omilla polttopuilla
• Tilassa saa polttaa tuikkuja
• Kolme wc:tä on plussaa 80 hengen porukalle
• Juhlatilassa on hyvä akustiikka
• Rakennuksen viereisen jäähallin pihalta löytyy paljon ilmaista parkkitilaa
• Tontti on nätti ja siinä on puita ja pensaita, etupihalla nurmikkoa, takapiha niittymäinen
• Hinta erittäin sopuisa! Käytöstä maksetaan vaan juhla-ajan perusteella, eli koristelu ja siivousajasta ei makseta mitään.
• Asiointi on ollut erittäin helppoa ja vaivatonta ja tiloja saa mennä katsomaan niin monta kertaa ennen kuin haluaa.
• Alustava varaaminen onnistuu ja on maksutonta.

Vastapainoksi löytyy tietysti aina jotain ei-niin-hyvää. Haasteet on kuitenkin tehty voitettaviksi!

• Tuoleja ja pöytiä ei ole uusittu remontin yhteydessä, ovat silminnähden kuluneet. Jos vieraita on vaikka 100, niin kaikille ei riitä samanlaista tuolia. Onneksi on pöytäliinat! :)
• Takkahuone vaatii somistusta hiukan raskaammalla kädellä, mutta haaste otetaan vastaan!
• Eteinen ei ole mitenkään hieno, vaatii jotain säväystä sekin.
• Tilan valot on perinteiset loisteputkivalot, eli ei mitenkään juhlavat tai tunnelmalliset. Valaistusapuja siis mahdollisesti etsittävä joko ammattilaisilta tai vilkkaalta mielikuvitukselta
• Keittiö on nuhruinen, mutta onneksi riittävän tilava. Keittiö on onneksi oma erillinen tilansa, johon ei näe muuta kuin cateringin porukka.
• Kahvin- ja vedenkeittimiä, pöytäliinoja tai astioita ei tilojen puolesta ole.
• Siivous pitää hoitaa itse.
• Paikka ei ole meren läheisyydessä.

 Mutta nyt niitä kuvia, s'il vous plaît!

Kuva © Annamaikku

Pihapiiriä

 

 

Kuva © Annamaikku

Kuva © Annamaikku

Navetta indeed, kun heinää pursuaa katonrajasta!

 



Kuva © Annamaikku

 Ikkunoiden kulkee kiva mukulakivireunus

 

Kuva © Annamaikku

 Takkahuoneen puoli ovelta poispäin

 

 

Kuva © Annamaikku

 Takkahuoneen puoli ovelle/avokeittiöön päin katsottuna

 

 

Kuva © Annamaikku

 Tarviiko sanoa muuta? ;)

 

 

Kuva © Annamaikku

 Eteinen ei hurmaa

 

 

Kuva © Annamaikku

Kuva © Annamaikku

 Eteisestä portaat parvelle

 

 

Kuva © Annamaikku

 Juhlasalin ovelta katsottuna vasemmalle (johon olemme meidän pöytää kaavailleet)

 

 

Kuva © Annamaikku

 Juhlasalin ovelle/parville päin

 

 

Kuva © Annamaikku

 Salin ovilta oikealle, vas. reunassa keittiön ovi

 

 

Kuva © Annamaikku

 Noutopöytäsyvennys ja akkunat <3

 

 

Kuva © Annamaikku

 Keittiön ovelta

 

 

Kuva © Annamaikku

 Keittiön perällä

 

 

Kuva © Annamaikku

 Salin vas. reuna ovelta katsottuna

 

 

Kuva © Annamaikku

Kuva © Annamaikku

 Noutopöytäsyvennys ovelta katsottuna

 

  



Kuva © Annamaikku

 Parvi

 

 

Kuva © Annamaikku

Näkymä parvelta (vas. kulmaukseen pohdittiin bändin paikkaa, mutta saas nähdä)

Mitäs pidätte?

Terkuin
Annamaikku

Häiden teema

Aiemmissa postauksissani olen jo ehtinyt vaahtoamaan syyshäidemme rustiikkisesta maalaisteemasta ja siitä ajattelin kertoa seuraavaksi hieman lisää. Teeman valinta ei ollut missään nimessä ainakaan itselle erityisen helppoa. Lapsi karkkikaupassa -efektin koin kovin vahvana.

On niin paljon erilaisia tyylejä, värejä, maailmoja mistä valita ja omia häitä kuitenkin toivottavasti juhlitaan vain kerran elämässä. Yleensä teeman pohtiminen alkaa kuitenkin jo alkuvaihessa kun tieto tulevista häistä on ylipäätään olemassa. Joillekin suuren juhlapäivän teema kirkastuu kenties juhlapaikasta, joillekin lempiväreistä, toisille taas rakkaasta harrastuksesta tai vaikkapa kulttuurista.

Meille teema muodostui juhlapaikan, vuodenajan, mieltymyksiemme summana. Löysimme ensin juhlapaikkamme, Laaksolahden monitoimitalon, joka oli ensimmäistä kertaa vapaana kesän 2013 jälkeen lokakuussa - näin saimme myös hääpäivämme. Juhlapaikka sijaitsee kauniin vehreällä tontilla vaahterapuiden katveessa keskellä Laaksolahden omakotitaloaluetta. Luonto ja syksyn kuninkaat, vaahterat, siis lähellä. Lähes täydellistä. Astuessamme ensimmäistä kertaa sisään ennen muinoin kartanon navettana toimineeseen juhlatilaan katsemme kiinnittyi komeiden tiiliseinien ja lautalattian lisäksi upeisiin 1900-luvun alusta peräisin oleviin korkeisiin ikkunoihin ihanine ikkunaruutuineen. Leveät ikkunalaudat suorastaan huusivat kannateltavakseen kynttiläpurkkeja, takorautaisia esineitä ja maitotonkkia täynnä kukkasia. Katzing, jasso tyhjeni! ;)

Teemaahan ei ole pakko olla ollenkaan, ja naimisiin pääsee ihan varmasti ilman. :) Onhan sekin yhdenlainen teema tai ainakin valinta. Uskon, että upeat juhlat saa järjestettyä myös ilman mitään yhtä tiettyä kantavaa ajatusta, väriä, tunnelmaa tms. Itselle se oli kuitenkin se tärkeä punainen lanka, joka ohjaa valintoja, kantaa läpi koko suunnitteluhärdellin sekä lopulta nivoo harmoniseksi kokonaisuudeksi kaikki häiden järjestelyyn liittyvät miljoonat eri osaset. Tai niin sitä ainakin kovasti toivoo. :)

Miten muut ovat päätyneet omaan teemaansa? Onko valinta ollut vaikea vai tullut luonnostaan?

Alla Googlesta löytyneitä inspiraatiokuvia maalaishenkisten ja värikkäiden syyshäiden fiilistelyyn.

P.S. Kerron lisää ihanasta juhlapaikastamme omassa postauksessa kuvien kera jahka kerkiän.

<3 Annamaikku

Kuva www.mayweddingflowers.com

Kuva Frambois

Kuva elokuinenmorsian.blogspot.com

Kuva beverlyclarktraining.blogspot.com 

Seuraa sydämiä - tienvarsikyltit syyshäihin

Tehdäkö itse vai ostaako tienvarsikyltit? Mistä löytyisi mieleiset? Pahvia vai puuta? Nämä nyt on häihin liittyvistä asioista niitä pienimpiä, joista ei varmasti kannata stressata. Ainakaan kuukausia etukäteen. Mutta en voi silti väittää, ettenkö olisi yllä olevan kaltaisia kysymyksiä ehtinyt näihinkin liittyen päässäni jo pyörittelemään. :)

Me luotimme tällä kertaa sattumaan: joku käsistään taitava jossain on tehnyt nämä ihanuudet ja nyt ne ovat tuntemattomien mutkien kautta löytäneet meidän kotiin.

Yksi kaasoistani ehdotti taannoin vaivihkaa, että voisiko kyltit sitten olla jotain muuta kuin ainaisia punaisia sydämiä. :D Olisivat voineet ihan hyvin olla, mutta kun nämä löytyivät naimisiin.infon hääkirpparilla, tämä ikuinen romantikko sai napattua ne itselleen. Ja nyt en vaihtaisi näitä mihinkään!

Yli metrin mittaisten kylttien materiaali on tukevaa puuta ja syyshäiden ollessa kyseessä ei oikeastaan mahdollisen sateen takia muita matskuvaihtoehtoja kannata edes ajatella. Väritkin sopivat kivasti meidän rustiikkiiseen maalaisteemaan.

Sydämet on ruuvattu kahdella ruuvilla kiinni, samoin nuolien suunta on helposti vaihdettavissa vain muutamalla ruuvarin pyöräytyksellä. Maalipintakin on ihan hyvässä kunnossa. Saatiin edelliseltä omistajalta mukaan valkoista teippiä, jolla täytyy vaan askarrella meidän kirjaimet K & M. Toivottavasti vieraamme vaan ehtivät vilkuilemaan näitä matkallaan kirkosta juhlapaikallemme!

Eilen tuli otettua upeassa paisteessa nuo kylttikuvat ja käytyä ekaa kertaa läheisen lahden jäällä käppäilemässä. Tuli huomaamatta käveltyä ja ihailtua kotikulmia mereltä käsin puolitoista tuntia. Kevätaurinko siellä paistelee komeasti myös tänään, joten pakko lähteä tänäänkin sulhon kanssa nauttimaan säteistä jäälle ja metsästämään ensimmäisiä kevätpisamia. Nähdään!

<3