Kaasojen valinta

Viime viikonloppuna vietettiin kaasojen kanssa tyttöjen päivää hääaskartelujen merkeissä ja siitä juolahti mieleeni tämä tärkeä aihe, jota haluan ehdottomasti muistella vielä myöhemminkin. Nimittäin kaasojen, Suuren Päiväni oikean ja vasemman käden, valinta. Tässä tapauksessa valitsin apukäsien lisäksi myös -pään, koska kultahippuja kyljessäni on yhteensä kolme. :)

Ennen kaasojen valintaa en erityisen syvällisesti pohtinut itse kaason tehtävää. Se oli jotenkin kristallinkirkkaana mielessä; kaaso on läheinen luottoystävä, joka avustaa morsianta järjestelyissä ja toimii hääpäivänä hääparin ja erityisesti morsiamen kameleonttimaisena tukena, miljoonassa eri tehtävässä. No ei nyt ihan miljoonassa, mutta aika monessa kuitenkin.

Aihetta tutkiessani törmäsin hauskaan Naimisiin.infon sivulta löytyneeseen historiatietoon: "Entisajan suomalaisissa maalaishäissä kaaso oli aina vanhempi kokenut vaimoihminen, ei morsiamen ikätoveri. Itä-Suomessa kaaso oli yleensä morsiamen sukulainen ja seurasi morsianta läksiäisistä sulhasen kotiin häihin, auttoi morsianta lahjojen jaossa ja puki hänet häiden loppuvaiheissa vaimon päähineeseen. Länsi-Suomessa kaasoksi sanottiin puoliammattilaista morsiamen pukijaa, joka saattoi olla papinrouva, säätyläisnainen tai taitava vanha muori. Hänellä oli morsiamen pukemiseen tarvittava kruunu, koristeet ja joskus morsiuspukukin, joita hän lainasi korvauksesta. Morsiamen pukijaan turvautuminen on satoja vuosia vanha säätyläispiireistä periytynyt tapa. Jossakin päin Suomea morsianta avusti sekä kaaso että ammattipukija. Kaason tehtävä oli myös seurata morsianta häiden eri vaiheissa, suojata häntä noituudelta ja neuvoa hänelle avioliittotaikoja."

Asiaa pohtiessa tuli mieleen moniakin ajatuksen arvoisia kysymyksiä: Montako kaasoa valitsisin? Sukulaisia vai ystäviä? Kenet valitsen, kun kaveripiiri on iso ja laaja-alainen? Voiko äidin valita kaasoksi?

Häiden järjestely on maailman ihaninta, mutta vaatii tiukkaa päätöksentekokykyä. Niin tässäkin asiassa. Muistaakseni kysyin sulholta ensin hänen suunnitelmistaan, montako bestmania olisi mahdollisesti tulossa. Se antaisi osviittaa siihen, voisiko minulla olla siellä vaikka kaksi, neljä tai jopa kuusi kaasoa. Sulho nimesi yhden, parhaan ystävänsä, jonka toki tiesin jo kysymättäkin. Yksi bestman tarkoittaa omasta mielestäni kahta tai max. kolmea kaasoa. Olisi toki ollut ihanaa, jos alttarinreunus olisi puoleltani täynnä ystäviä, mutta uskon (ja toivon), että kaikki ystäväni tietävät muutenkin, olivat he kaasojani tai ei, kuinka tärkeitä he ovat.

Sukulaisten, minun tapauksessa äidin tai erittäin läheisen veljen (tulevan) vaimon pyytämistä kaasoksi en oikeastaan edes harkinnut. Ei sillä, etteikö he olisi olleet erittäin hyviä tehtävässä. Lähisukulaiset ovat muutenkin paljon tekemisissä kanssamme ja kuuluvat ainakin omasta mielestäni automaattisesti ns. "järjestelijäporukkaan", joten he ovat tärkeässä roolissa jo muutenkin. Ja äideille uskon, että häämme tulee olemaan liikuttava ja koskettava tilaisuus joka tapauksessa, joten haluan suoda heille sen rauhan ja kunnian nauttia vaan päivästä.

Sitten on jäljellä se vaikein dilemma. Kun hyviä ja luotettavia ystäviä on paljon, niin miten ihmeessä kaason valinnan voi tehdä kaikkien joukosta? Olen jutellut asiasta muiden morsiamien kanssa ja muutaman olen kuullut jakavan ajatukseni. Kun hyviä ystäviä ja siten potentiaalisia kaaso-vaihtoehtoja on paljon, ei joidenkin valinta tarkoita sitä, etteikö ne muut, joita ei valittu olisi yhtä rakkaita ja tärkeitä. Tietäkää siis se <3.

Otin ohjenuoraksi kahden kaupungin ajattelun, koska aikuiselämäni olen pikälti viettänyt näillä kahdella seudulla. Turussa ovat ne vanhimmat ystävät, joiden kanssa ollaan käyty koulut, kasvettu aikuisiksi, luuhattu kylillä ja opiskeltu niin elämää kuin hiukan ammattiakin. Helsingissä/pk-seudulla taas on ne ystävät, jotka ovat tarttuneet matkaan opiskeluiden, töiden tai muuten vaan sosiaalisen elämän rakentamisen tuloksena. Koin, että elämässäni on tähän mennessä tapahtunut niin paljon, että haluaisin tehdä valinnan siten, että mukana matkallani kohti yhtä elämän tärkeintä päivää, on ystävä kaikista näistä elämäni merkityksellisistä vaiheista. Yksi tärkeitä elämänkokemuksia kanssani jakanut  kaasoehdokas katselee nykyään meitä enkelinä pilven reunalta, mutta tietää, että oli ja on rakas. Näiden päätösten jälkeen, kuvitellessani hetkeämme alttarilla koen jollain lailla yhden ympyrän sulkeutuvan ja seuraavan alkavan, ja olen erittäin tyytyväinen. <3

Ja niin ikätoverini, kokeneet vaimoihmiset ja ei-vaimoihmiset, ihanat J & J & A, saatiin muuten juuri lisää tärkeitä tehtäviä teille: muistakaa ennen kaikkea seurata morsianta, suojata häntä noituudelta ja neuvoa avioliittotaikoja! :D

Amen.

Miten olette muut tehneet kaasovalintanne? Onko ollut helppoa vai vaikeaa?

Naatiskellaan viikonlopusta,

<3 Annamaikku

Häätavaroiden kierrätys kunniaan!

Olen astunut hääsuunnittelussa ihan "nextille levelille" viimeisen viikon aikana ja tämä hääblogi on vain yksi osoitus siitä. :) Vaikka häihimme on vielä reilut seitsemän kuukautta aikaa, viime aikoina päällimäisenä mielessäni ovat pyörineet erilaiset koristelut, tai oikeastaan lähinnä ne täysin rajattomat mahdollisuudet erilaisiin koristeluihin ja tyyleihin, joissa vain mielikuvitus on rajana. Omaan häähaahuiluuni on tähän mennessä kuulunut lähinnä erilaisilla kansainvälisillä hääaiheisilla sivustoilla ja nettikaupoissa seikkailu, mutta miksi etsiä aina uutta?

Yhtenä iltana eksyin naimisiin.infon hääfoorumille ja löysin sen kirjavia myynti-ilmoituksia pullistelevan kirppariosaston, jonne jumituin moneksi tunniksi katselemaan mitä kaikkea ihanaa sitä voisikaan käytettynä pikkurahalla saada hankittua häitä varten.

Itseni tuntien homma lähti ihan lapasesta ja kohta huomasin tehneeni yhdelle arki-illalle melkoisen ohjelman, joka tulisi kuljettamaan minua pisin Uusimaata, oh the joy. Menneen vuoden morsmaikkujen myymiä kertakaikkisen ihania käytettyjä koristeita löytyi niin Lauttasaaresta kuin Järvenpäästäkin. Ja kun oikea moodi oli kerran päällä, koti tyhjä ja mies lapsukaisen kanssa leffassa, niin ajattelinpa piipahtaa nopeasti illan päätteeksi vielä läheisen ostoskeskuksemme Tiimarissa. Tiuku vislasi kymmentä vaille kasia kun astuin sisään kauppaan ja en ollut vaan uskoa silmiäni: kuinka usein käy sellainen tuuri, että juuri ne tavarat, joita olet ajatellut kaupasta hankkia on -70 % alennuksessa?

Myhäilevä hymy korvissa lapoin ihanaa valkoista pitsinauhaa kahdessa ihanassa maalaistyylisiin syyshäihimme sopivassa värissä korin pohjalle ja tunsin oloni niin tyytyväiseksi. Kymmenessä minuutissa hyllykolo pitsinauhojen ja juuttikankaiden osalta oli tyhjentynyt ja itsellä loistofiilis, miten näin pienistä asioista voinkin tulla niin hyvä mieli. Samalla huomasin mietiskeleväni mielessäni, että ne löpöt, jotka olin tuhlaillut ajellessani ympäriinsä tienvarsikylttejä ja purnukoita haalien säästyi ihan varmasti nyt viimeisellä etapillani askartelukaupassa. Taisi pieni omatunnon ääni ja selittelyn maku siellä nakertaa kuitenkin, kun lopulta niitä euroja tuli kuitenkin SIJOITETTUA jonkin verran. ;) Mutta nytpä meillä on ainakin runsaasti koristelumatskuja kukkamaljakoille, joita on tarkoitus askarrella kaasojen kanssa jossain vaiheessa huhtikuussa.

Lauttasaaresta löytyi nämä ihanat karkkibuffaan tulevat karkkikipot ja valmiiksi silkkinauhoitetut (!) karkkikauhat.

Pitsinauha, jossa on valmiina teippipinta, miten kätevää!

P.S. Ne Järvepäästä löytämäni jonkun kädentaitoisen tekemät tienvarsikyltit ovat SUPERHIENOT, niistä tulossa kuvia pikapuoliin.

Aurinkoista viikonloppua,

Annamaikku