Häiden pikku apurit

Kuukausi on vaihtunut kesäksi ja täsä mä olen taas! :) Bloggailussani on ollut luova neljän viikon tauko, en tiedä ihan itsekään mistä johtuen. Ajanpuute on rehellisesti kaiketi yksi päällimmäisistä syistä, mun lähipiirin elämässä nimittäin eletään varsinaista Rakkauden Kesää 2013.

Rakas veljeni ja ihana tuleva kälyni viettävät häitään reilun viikon päästä ja olen tässä välissä ehtinyt muun muassa olemaan mukana hänen polttarihulinoissaan. Mahtava ajatella, että itsekin pääsee moista hemmottelu- ja hyvän mielen viikonloppua viettämään jossain vaiheessa, toivottavasti ainakin!! ;)

Lisäksi sain mieltälämmittävän kunnian muutama viikko sitten, kun minua pyydettiin mieheni siskon elokuussa syntyvälle tyttövauvalle kummiksi. Tyttelin myötä minusta tulee triplakummitustäti. Tämäkin on kerrassaan niin iloinen asia! <3

Pienten apurien asustus

Erään toisen pikkuprinsessan, eikä minkä tahansa prinsessan, vaan hiljattain 2-vuotta täyttäneen morsiusneitomme kanssa soviteltiin tässä taannoin hänen tulevaa asustustaan häihimme. Koska häät on lokakuussa ja ilmat saattaa olla mitä tahansa 15 plusasteesta lähelle nollaa, oli alusta asti ajatuksena hankkia morsiustytöille mekon lisäksi myös bolero tai muu neuletakki yläosaan.

Kuva: © Annamaikku

Meidän tyttöjen kokonaisuuteen kuuluu ihana helmeilevän kultabeigen värinen mekko, jossa on napit takana ja vyötäröllä koristevyö, jossa rusetti takaosassa. Mekon alle hankimme erikseen samansävyisen tyllihameen, joka kohottaa helman nätisti prinsessamaiseksi. Bolero on puuvillaa, jottei se kutita, ja siinä on pieni rusetti ja painonappi edessä. Kaksivuotias mallimme näytti viihtyvän ainakin erittäin hyvin asussaan. Toisesta, häiden aikaan lähes 8-vuotiaasta kummitytöstäni ei ole epäilystäkään etteikö hänkin pitäisi asustaan, joka on siis täysin samanlainen kokonaisuus kuin tämä pienempi versio. Asu löytyi Ellokselta ja muistaakseni sitä oli muissakin väreissä saatavilla.

Kuva: © Annamaikku

Olen etsiskellyt sopivia asuja myös netin hääkirppareilta, mutta aika vaikeeta tuntuu olevan löytää samanlaiset juuri tuonikäisille tytöille/pojille sopivat asut. Muutenhan morsiuslasten juhla-asujen kierrätyksessä on kovastikin ideaa, itseasiassa myös nämä meidän asut menevät varmasti myyntiin häiden jälkeen, olettaen, että ne ovat vielä yhtenä kappaleena, heh. Toki joku näppärä tekee itsekin mekon tuosta vaan, itsekin olisin ehkä 15 vuotta sitten voinut asiaa harkita, mutta enää ei riittäisi kärsivällisyys moiseen. Kankaat ei varmasti paljoa maksa ja itse ommellessa saisi juuri sellaisen puvun, kuin itse haluaa.

Kuva: © Annamaikku

Molemmat morsiusneitomme tykkäävät pitää hiuksiaan leteillä, ja itsekin rakastan niitä. Joten eipä ollut vaikea miettiä minkälaisia kampauksia tytöille olisi kiva ehdottaa. Ranskalainen letti tai tai muu lettikampaus siis ja vanhempien maun mukaan saa olla pantaa tai pinniä mukana. Tähän tyyliin...

Kuva: http://www.goodies.nu/lapsille/hiukset.htm

Kuva: http://blogit.iltasanomat.fi/liv/tag/kampaukset/

Lisäksi tytöille tulee syysteemaan ja oman kimppuni sävyihin mätsäävät pikkukimput käteen. Pohdimme aluksi rannekukkia, mutta floristin opastuksella päädyimme kimppuihin kuitenkin lopulta, koska rannekukat kuulemma kutittavat ja ainakaan 2-vuotias ei sitä suurella todennäköisyydellä kauaa suostu pitämään. Voihan olla, että kimppu katoaa tai unohtuu jonnekin, mutta jospa se pysyisi matkassa edes kirkon ajan, niin sekin olisi jo hyvä. Kirkossa tytöt saavat kannettavakseen myös söpöt korit, joista he ojentavat vieraille saippuakuplapulloja.

Ne pojat, ne pojat

Perheeseemme kuuluu mieheni kaksi poikaa, jotka ovat iloksemme molemmat lupautuneet sulhaspojiksemme. Nuorempi on 6-vuotias ja vanhempi täyttää pian 14. Lisäksi sulhaspoikanamme toimii 3,5-vuotias kummipoikani. Heille olemme ajatelleet vuokrata poikien juhlapuvut samasta paikasta, josta mieheni varaa oman asunsa. Puvuilla ei tuossa iässä vielä paljoa tee ja ne on melkein liian pieniä jo ostettaessa. Vuokratessa paketteihin ymmärtääkseni kuuluu myös kengät, joten sikälikin se olisi kaikin puolin helpompi tapa. Olisi myös kiva, jos poikien puvut olisi kaikki samanlaisia keskenään.

Tällaisia ajatuksia poikien tyylistä...


Kuva: www.leimuline.fi

Kuva: www.leimuline.fi

Pojille tulee tietty geeliä hiuksiin ja parturit pitää konkkaronkalle muistaa varata ajoissa. Tämä onkin muuten juuri sellainen sulhasen to do -listalle sopiva kohta, winkwink. ;) Lisäksi pojat auttavat myös saippuakuplapullojen ojentamisen kanssa kirkon edustalla ja lisäksi mieheni nuorin poika on saanut itselleen kunnian ojentaa isoveljensä avustuksella sormukset meille kirkossa. Muuten morsiuslasten tehtävähän on pääosin näyttää vaan söpöltä.

Lyhyellä matikalla meille on tulossa siis yhteensä viisi morsiuslasta, mikä lienee keskimääräistä enemmän. Halusimme kuitenkin lähipiirin lapset osaksi häitämme, ja en voi ainakaan itse kuvitella mitään hellusempaa, kun isot ja pienet lapset juhlatamineissa kulkemassa pitkin kirkon käytävää meidän edellä niin tärkeänä. Toki jossain vaiheessa iltaa bändin ja boolin astuessa kuvioihin on ajatuksena, että pienimmät järjestetään mummoille tai vaareille yökylään mahdollisuuksien mukaan, jotta vanhemmat saa jäädä juhlimaan. Mutta koska perheeseemme jo kuuluu lapsia, niin olisi hassua ajatella kokonaan lapsettomia häitä meidän tapauksessa, muutoin sen kyllä ymmärrän.

Millaisia aikeita muilla häiden pikkuväen suhteen, montako morsiuslasta muille on tulossa? Tuleeko jollekin kokonaan lapsettomat häät? Aiotteko ostaa lapsien juhlapuvut, tehdä itse vai vuokrata?

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen ja ihana kun olette pysyneet mukana kirjoitustauostani huolimatta <3.

Annamaikku

Musiikkia juhlissa olla pitää!

Rakastan musiikkia ja erityisen paljon livemusiikkia. Myös laulaminen usein ja kaikkialla kuuluu tapoihini, joskin myönnän, että omista laulutaidoistani voidaan olla sopuisastikin montaa eri mieltä. :) Musiikki tekee mielestäni myös juhlat; hääjuhlien musiikkipohdintaa luvassa siis tällä kertaa.

Laulun lahjaa on niin käsittämättömän hienoa kuunnella. Olen siksi hirmu onnekas, sillä olen saanut sulhokseni miehen, joka osaa oikeasti ja luonnostaan laulaa ja jonka suku on laulutaitoisia kultakurkkuja täynnä. On ihana seurata kun musiikki näkyy ja kuuluu mieheni ja hänen sukulaisten elämässä tiiviisti. Itseasiassa ensimmäisiä levyjä, joita mieheni puolen lähisukulaisten kanssa ikinä kuuntelin, oli levy, jossa yksi heistä lauloi levyttämiään tunnettuja kappaleita. Pelkän kuuntelun perusteella luulin itse laulajan olleen kuka tahansa suomalainen tunnettu artisti, niin upealta se kuulosti.

Tuosta ensi hetkestä alkanut, tämän kyseisen sukulaisen mahtavan laulutaidon fanitus on myös häidemme osalta lisännyt livelauluhuumailuani entisestään ja siksipä juuri lauluesitykset ovat olleet heti alusta alkaen meidän molempien toiveissa häiden ohjelmanumeroksi.

Lauluesitykset kirkossa ja juhlapaikalla

Saamme nauttia läheisemme kauniista laulusta hääpäivän aikana kaksinkin kappalein. Ensimmäiset tai ehkä jo sadannet kylmät väreet tulee kirkossa viimeistään toimituksen loppuvaihella, kun hän laulaa ensimmäisen kappaleensa meille. Kappaleen olemme periaatteessa jo sopineet, mutta taidan kertoa valinnastamme vasta, kun olemme saaneet sovittua ja varmistettua kuviot myös kanttorimme kanssa. Silloin tiedetään myös millainen säestys kappaleeseen olisi parhain. Kitara on herkkä, mutta kaunis olisi piano tai flyygelikin.

Toisen kappaleen hänen laulamanaan kuulemme hääjuhlassa ruokailun/kahvittelujen lomassa. Myös tämä on koskettava ja meille tärkeä kappale. Itseasiassa se soi myös silloin taustalla kun sulhoni kosi minua. <3 Tunteikasta menoa siis luvassa!

The Pumppu

Illan ja yön viihdyttäjäksi meille tulee viisihenkinen suomalaista ja ulkomaalaista tanssittavaa musiikkia soittava bändi eräs ihana tuttu nainen solistinaan. Bändi aloittaa soittonsa häätanssillamme. Sen varalle olisi kiva kehittää jotain erikoista, yllätyksellistäkin. Sulhanen on ollut melkoisen avoimin mielin pohtiessamme häätanssia ja luvannut jopa laittaa rullakot kenkiinsä kiinni, mikäli koreografiat sattuisi menemään kovinkin haasteelliseiksi. :D Kukaties keksimme jotain hauskaa, se jää nähtäväksi vieraillemme!

Kerron bändivalinnastamme tarkemmin omassa postauksessa myöhemmin.

Taustalle

Rauhallisen taustamusiikin voisi ajatella soivan ruokailun aikana levyltä ja uudelleen vauhdikkaammin sitten pikkutunneilla, kun bändi on lopettanut settinsä.

Yksi kiva idea taustamusiikkiin liittyen on, että hääpari pyytää vaikka kutsun yhteydessä tai muuten ennen hääpäivää vieraita lisäilemään esimerkiksi Spotifyihin perustettuun soittolistaan kappaleita, joista heille tulee mieleen hääpari tai jotka muuten heidän mielestään sopivat hääjuhlaan. Näin vieraatkin pääsee vaikuttamaan!

Meidän laulu?

Ystäväni vinkkasi minulle taannoin itselle ihan uuden tuttavuuden: Lauluja Rakastaville - sivuston, jonka takana on lauluntekijä Alma. Ihkaoma biisi hääparin tarinasta kuulostaa yltiöromanttiselta ja hyvältä vaihtoehdolta jos haluaa yllättää vaikka puolisonsa tai häävieraat jollain ihan uudella ja ennenkuulomattomalla.

En taas malta odottaa, että päästään kuulemaan näitä esityksiä ja kaikkia ihania kappaleita häissämme! Hetki tässä nyt vielä kuitenkin olisi odottaa, siispä fiilistelemään lauantai-illan ratoksi kauniita kappaleita, jotka sopivat mielestäni hienosti häätunnelmaan.

Millainen rooli musiikilla on teidän muiden häissä? Tuleeko teille livebändi vai soitetaanko levyltä/tietokoneelta? Miten olette taustamusan kanssa ajatellut toimia? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia.

Aurinkoa viikonloppuun!

Annamaikku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen tunnustukseni!

Kylläpäs oli ihana päivä tänään! Torstai on muutenkin viikon lempipäiväni, mutta tänään se oli erityisen hauska. Aamusella blogiini oli kilahtanut Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain omaa -blogin Elliinalta eka tunnustukseni ikinä. <3

Tällainen aloittelijabloggari ihan liikuttuu tällaisesta, kiitos kaunis Elliinalle!

Photo © Annamaikku

Oma urani bloggarina on nyt kestänyt sen vajaat kaksi kuukautta, ja mieltä on lämmittänyt tosi paljon se, että tuttujen ja läheisten lisäksi niin monia uusiakin tuttavuuksia on löytänyt lukijaksi blogiini, vaikka alkunperin mietin, että jos sitä nyt vaikka sulhon lisäksi äiti ja kaasot lukisivat. Ajatuksia on vaihdeltu ja monenlaisia hääaiheita liippaavia keskusteluja on syntynyt. Tää maailma vie ihan mennessään ja tätä voisi NIIN tehdä helpostikin päivät pitkät. :)

Mutta alla siis tämän tunnustuskuvion juoni:

"Kiitä ja linkkaa bloggaaja jolta tunnustuksen sait. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on kaikilla alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä viesti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin ja ehkä juuri sinäkin löydät uuden upean blogituttavuuden."

Nyt pistetään täältäkin hyvä kiertämään! Poimin esille blogeja, jotka täyttävät kriteerit ja jotka ovat myös itselle uusia tuttavuuksia, ja joiden lukijaksi aion heittäytyä kertaheitolla! Here we go Bridies!

• Cutting the Cake - Mikäs sen ihanampaa, kuin aloittaa häiden ideointi jo erittäin hyvissä ajoin. ;)
• Something Blue - Fiilistelyä isolla F:llä. :)
• Helmiäiset talvihäät - Ihania kuvia, mielenkiintoisia aiheita.
• Valkoinen kuin morsian - Vuodenaikojen ihastelijalle, kuten itselleni, kevättalvihäät kuulostaa lupaavalta.
• Vintage Wedding - Ohraa & Pitsiä - Ei ole mitään niin ihanaa kuin maalaiselämä, paitsi ehkä maalaishäät... <3

Menkään ihmeessä muutkin katsastamaan ja ihastelemaan blogien tunnelmia! Näistä ei vaan saa tarpeekseen. :)

Annamaikku

Kaasojen valinta

Viime viikonloppuna vietettiin kaasojen kanssa tyttöjen päivää hääaskartelujen merkeissä ja siitä juolahti mieleeni tämä tärkeä aihe, jota haluan ehdottomasti muistella vielä myöhemminkin. Nimittäin kaasojen, Suuren Päiväni oikean ja vasemman käden, valinta. Tässä tapauksessa valitsin apukäsien lisäksi myös -pään, koska kultahippuja kyljessäni on yhteensä kolme. :)

Ennen kaasojen valintaa en erityisen syvällisesti pohtinut itse kaason tehtävää. Se oli jotenkin kristallinkirkkaana mielessä; kaaso on läheinen luottoystävä, joka avustaa morsianta järjestelyissä ja toimii hääpäivänä hääparin ja erityisesti morsiamen kameleonttimaisena tukena, miljoonassa eri tehtävässä. No ei nyt ihan miljoonassa, mutta aika monessa kuitenkin.

Aihetta tutkiessani törmäsin hauskaan Naimisiin.infon sivulta löytyneeseen historiatietoon: "Entisajan suomalaisissa maalaishäissä kaaso oli aina vanhempi kokenut vaimoihminen, ei morsiamen ikätoveri. Itä-Suomessa kaaso oli yleensä morsiamen sukulainen ja seurasi morsianta läksiäisistä sulhasen kotiin häihin, auttoi morsianta lahjojen jaossa ja puki hänet häiden loppuvaiheissa vaimon päähineeseen. Länsi-Suomessa kaasoksi sanottiin puoliammattilaista morsiamen pukijaa, joka saattoi olla papinrouva, säätyläisnainen tai taitava vanha muori. Hänellä oli morsiamen pukemiseen tarvittava kruunu, koristeet ja joskus morsiuspukukin, joita hän lainasi korvauksesta. Morsiamen pukijaan turvautuminen on satoja vuosia vanha säätyläispiireistä periytynyt tapa. Jossakin päin Suomea morsianta avusti sekä kaaso että ammattipukija. Kaason tehtävä oli myös seurata morsianta häiden eri vaiheissa, suojata häntä noituudelta ja neuvoa hänelle avioliittotaikoja."

Asiaa pohtiessa tuli mieleen moniakin ajatuksen arvoisia kysymyksiä: Montako kaasoa valitsisin? Sukulaisia vai ystäviä? Kenet valitsen, kun kaveripiiri on iso ja laaja-alainen? Voiko äidin valita kaasoksi?

Häiden järjestely on maailman ihaninta, mutta vaatii tiukkaa päätöksentekokykyä. Niin tässäkin asiassa. Muistaakseni kysyin sulholta ensin hänen suunnitelmistaan, montako bestmania olisi mahdollisesti tulossa. Se antaisi osviittaa siihen, voisiko minulla olla siellä vaikka kaksi, neljä tai jopa kuusi kaasoa. Sulho nimesi yhden, parhaan ystävänsä, jonka toki tiesin jo kysymättäkin. Yksi bestman tarkoittaa omasta mielestäni kahta tai max. kolmea kaasoa. Olisi toki ollut ihanaa, jos alttarinreunus olisi puoleltani täynnä ystäviä, mutta uskon (ja toivon), että kaikki ystäväni tietävät muutenkin, olivat he kaasojani tai ei, kuinka tärkeitä he ovat.

Sukulaisten, minun tapauksessa äidin tai erittäin läheisen veljen (tulevan) vaimon pyytämistä kaasoksi en oikeastaan edes harkinnut. Ei sillä, etteikö he olisi olleet erittäin hyviä tehtävässä. Lähisukulaiset ovat muutenkin paljon tekemisissä kanssamme ja kuuluvat ainakin omasta mielestäni automaattisesti ns. "järjestelijäporukkaan", joten he ovat tärkeässä roolissa jo muutenkin. Ja äideille uskon, että häämme tulee olemaan liikuttava ja koskettava tilaisuus joka tapauksessa, joten haluan suoda heille sen rauhan ja kunnian nauttia vaan päivästä.

Sitten on jäljellä se vaikein dilemma. Kun hyviä ja luotettavia ystäviä on paljon, niin miten ihmeessä kaason valinnan voi tehdä kaikkien joukosta? Olen jutellut asiasta muiden morsiamien kanssa ja muutaman olen kuullut jakavan ajatukseni. Kun hyviä ystäviä ja siten potentiaalisia kaaso-vaihtoehtoja on paljon, ei joidenkin valinta tarkoita sitä, etteikö ne muut, joita ei valittu olisi yhtä rakkaita ja tärkeitä. Tietäkää siis se <3.

Otin ohjenuoraksi kahden kaupungin ajattelun, koska aikuiselämäni olen pikälti viettänyt näillä kahdella seudulla. Turussa ovat ne vanhimmat ystävät, joiden kanssa ollaan käyty koulut, kasvettu aikuisiksi, luuhattu kylillä ja opiskeltu niin elämää kuin hiukan ammattiakin. Helsingissä/pk-seudulla taas on ne ystävät, jotka ovat tarttuneet matkaan opiskeluiden, töiden tai muuten vaan sosiaalisen elämän rakentamisen tuloksena. Koin, että elämässäni on tähän mennessä tapahtunut niin paljon, että haluaisin tehdä valinnan siten, että mukana matkallani kohti yhtä elämän tärkeintä päivää, on ystävä kaikista näistä elämäni merkityksellisistä vaiheista. Yksi tärkeitä elämänkokemuksia kanssani jakanut  kaasoehdokas katselee nykyään meitä enkelinä pilven reunalta, mutta tietää, että oli ja on rakas. Näiden päätösten jälkeen, kuvitellessani hetkeämme alttarilla koen jollain lailla yhden ympyrän sulkeutuvan ja seuraavan alkavan, ja olen erittäin tyytyväinen. <3

Ja niin ikätoverini, kokeneet vaimoihmiset ja ei-vaimoihmiset, ihanat J & J & A, saatiin muuten juuri lisää tärkeitä tehtäviä teille: muistakaa ennen kaikkea seurata morsianta, suojata häntä noituudelta ja neuvoa avioliittotaikoja! :D

Amen.

Miten olette muut tehneet kaasovalintanne? Onko ollut helppoa vai vaikeaa?

Naatiskellaan viikonlopusta,

<3 Annamaikku

Kuuden kuukauden odotus

Tänään kesken työpäivän se iski: meidän häihinhän on tänään tasan kuusi kuukautta aikaa!
Siis kuusi kuukautta! Niin vähän... Tai siis, toisaalta niin paljon. :)

Tämä mielessäni ajattelin kertaa tallentaa muistiin ihan alkuvaiheiden ajatuksiamme häiden suuntaviivoista ja kirjoittaa aiheeseen läheisesti liittyvästä asiasta, nimittäin siitä, mitä tärkeitä valintoja ollaan hääsuunnittelun osalta saatu aikaan tähän "merkkipaaluun" mennessä. Ja itseasiassa jo hyvissä ajoin ennen sitä.

Mitä, missä, milloin, miten?

Kuolematon lause yhdestä Häät sulhasen tapaan -jaksosta kiteyttää alkuaikojen ajatukseni: "Mistä nämä kaikki löytyy?" Omien hääjuhlien suunnittelussa kävi aika nopeasti selväksi, että vain muutama pääjuttu oli niitä, joiden kanssa pitää olla todella hyvissä ajoin liikkeellä. Suurin osa muistilistan kohdista on onneksi niitä, joita voi miettiä vaikka vielä kuukautta tai kahtakin ennen häitä. Mutta toki kaikki riippuu siitä, kuinka nopealla aikataululla häät halutaan pitää, missä ne halutaan pitää ja halutaanko juuri joihinkin tiettyihin asioihin panostaa vai mennäänkö sillä mitä on milloinkin saatavilla.

Itse olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että meillä on ollut ja on lopulta todella hyvin aikaa kaiken suunnitteluun. Menimme kihloihin elokuun lopulla 2012 ja aika pian sen jälkeen päätettiin, että seuraavana vuonna juhlittaisiin jo häitä. Itse näin hääjuhlia ensi kertaa järjestävänä ajattelin, että yli vuosihan on ruhtinaallinen aika, siinähän ehtisi järjestää vaikka viidet häät. Mutta itseasiassa, se yllätti kuitenkin tavallaan, kuinka hyvissä ajoin sitä joutuu varauksia ja päätöksiä alkaa tekemään, jos haluaa saada haluamansa. Ja minähän halusin. :)

Seitsemän pukkia

Me lähdettiin liikkeelle prioriteettilistasta: mihin häissämme haluaisimme panostaa ja missä taasen voisi pihistää. Kaksi ensimmäistä tärkeää pohdinnan alla ollutta asiaa olivat ajankohta ja se, minkätyyppiset häät tulisivat olemaan. Toki iso-B, eli budjettisuunnittelu on myös tärkeä muistaa, ainakin meille. Kaikki nuo kolme ovat kuitenkin jollain lailla riippuvaisia toisistaan. Molempien mielestä kesähäät olisivat olleet perinteiset, mutta kaksi kesään liittyvää asiaa tökki jotenkin mielissämme: mahdollinen liian kuuma ilma (hääjuhlien kannalta) ja ihmisten kesälomakausi. Toki budjetti huomioiden kesän ollessa hääjuhlien peak-season myös hinnat ovat sesongin mukaiset. Se siis sivuutettiin suosiolla. Perinteistä se kuitenkin saisi olla, mutta meidän näköisellä twistillä.

Törmättyä ihanaan juhlapaikkaamme ja tiedusteltuamme vapaita viikonloppuja, saimme päivämme varattua ensimmäiselle mahdolliselle kesälomakauden jälkeiselle lauantaille. Niinpä ajankohta saatiin päätettyä, kuin vahingossa. Itse syksyn suurena rakastajana hihkuin tietysti mielessäni ja jollain tasolla olen haaveillutkin joskus värikkäistä syyshäistä. No nytpä ne on sitten toteutumassa. <3

Photo Sini Pennanen / http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kirkot/kirkot/pyhan-laurin-kirkko

Ajankohdan, juhlien tyylin ja juhlapaikan ollessa CHECK, tuli mietintämyssyyn itse vihkiminen. Kyselyikä iski taas. Kirkkohäät oli kuitenkin molemmilla toiveissa, ja itseasiassa kivikirkkohäät, tai oikeastaan harmaakivikirkkohäät. :D Eli mahdollisimman vanhaa ja keskiaikaista siis etsimään, joka sijaitsisi myös kohtalaisen matkan päässä juhlapaikalta. Nopealla googlettamisella löysimme unelmien kirkkomme: Pyhän Laurin kirkko Vantaalla. Keskiaikainen ja vanha, itseasiassa pk-seudun vanhin pystyssä oleva rakennus.

Kirkkomme on samalla myös yksi Suomen suosituimpia vihkikirkkoja, jonka todettuamme iski välitön epätoivo. Emme uskoneet saavamme kirkkoa, koska emme ole paikkakuntalaisia saati Tikkurilan seurakunnan jäseniä. Toisin kuitenkin kävi. Jollain onnen kantamoisella satuimme tekemään tutkimustyötä kirkoista juuri syyskuun ensimmäisellä viikolla. Tasan samalla siis, jonka kirkkomme nettivarauslomake sattui olemaan auki seuraavan kesän ja syksyn vihkiaikavaraustoiveiden osalta. Etumme oli se, että häiden ajankohta ei tulisi olemaan sesonkiaikaan. Niin todella saimme ajan ja myös juuri sen toivomamme kellonajan. Onnen myyrät!

CHECK-listalla pukin olivat kohdalleen saaneet ajankohdan, juhlien tyylin ja juhlapaikan lisäksi nyt myös kirkko. Tällöin elettiin ehkä sitä syyskuun toista viikkoa. Häihin siis edelleen reilusti yli vuosi aikaa.

Seuraavaksi mieleen tuli miehellä syöminen ja minulla valokuvaus. Catering-kilpailutusta siis seuravaaksi ja samalla valokuvaajan etsintää. Bloggaajakollegoideni suotuisella avustuksella ja meidät tyystin hurmanneen hääkuvagallerian perustella lähestyimme myös tulevaa hääkuvaajamme tarjouspyynnöllä syyskuun aikana. Ensimmäinen oli tällä kertaa Se Oikea. Saimme pikaisen vastauksen, joka kuulosti liian hyvältä kieltäytyäksemme siitä. Vahvistusta kehiin ja näin oli myös suuren päivämme dokumentaariselle kuvaukselle valittu mieluisa tekijä. Kirjoitan valokuvaajan valinnasta oman postauksen jossain vaiheessa, jolloin kerron myös kuka kuvaajamme on. CHECK ruualle ja CHECK fotoille siis.

Seuraavaksi häidemme ohjelma huomioiden oli oikeastaan enää yksi "kriittinen" hyvissä ajoin tehtävä valinta tehtävänä: bändi, pumppu, rytmikoneen soittaja, trubaduuri vai jousikvartetti? Bändi tietysti ja bile-sellainen taisi kuulua yhdestä suusta! Ei muuta kuin suosituksia kyselemään Facebookissa ja ystäväpiiriltä. Veljeni tuleva morsian itseasiassa tiesi hyvän joissain tuttavansa häissä soittaneen bändin, jonka saimme buukattua samalla syyskuun lopulla. Bändiasiaan on sittemmin tullut hieman muutoksia, mutta myös tästä haluan kirjoittaa oman postauksen, jossa esittelen bändimme ihanan solistin, joka sattuu olemaan myös työpäiviini iloa tuova kollegani. CHECK vielä bändillekin.

Näin se peruspaletti meille syntyi, kaikkeen tähän meni aikaa oikeastaan kuukauden verran. Nopeimmillaan näiden valintaan ei varmasti menisi kuin yksi viikonloppu jos sitäkään, mutta itse teimme aika paljon kilpailutusta, kartoitusta ja kyselyjä ja itse vietin lisäksi lukemattomia tunteja keskustelupalstoilla ja blogien syövereissä.

Siksi sitä haluaa ehkä itsekin antaa omista ajatuksistaan muille. Ettei kaikkien tarvitsisi välttämättä kääntää samoja kiviä. :)

Mutta nyt riittää liibalaaba tältä erää. Kuulin juuri nädän aivastavan ja lasiini kaadettavan kylmää sidukkaa. Siitä ja viikonlopusta siis nauttimaan, hop!

Huomenna on muuten huippukiva päivä luvassa, kun kaksi ihanista kaasoistani tulee meille askartelu-tyttöjen iltaan. Ohjelmassa hiukan vieraspöytien ja kutsujen askartelua, hyvää sapuskaa ja seuraa ja tietty myös lasilliset itse aiheelle, se on aina kippistelyn arvoinen. ;)

Cincin alkaneelle viikonlopulle!

<3 Annamaikku

P.S. Tuli vaan mieleen, että jos olette tallentaneet hienosti ja nykyaikaisesti KAIKKI hääsuunnitelmanne yhdelle muistitikulle ja yhteen Exceliin, niin ottakaa hyvät ihmiset varmuuskopioita tiedostoista ajoissa ja säännöllisesti. Varmaan ihan itsestäänselvyys monelle, mutta mulla kävi viime viikolla ohrasesti kaikessa innostuksessani, kun yritin päästä Master-Budjetti-Suunnittelu-Ideointi-Megathunder-tiedostooni käsiksi, niin se ei auennutkaan. Korruptoitunut se sanoi. Luojan kiitos olin ottanut yhden varmuuskopion kaksi kuukautta sitten siitä, että alkuperäinen budjetti ja kutsuvierassuunnitelmat edes säilyivät. Sikä on muka niin nokkela, mut sit ei kuitenkaan tarpeeksi. Mutta tästäkin opittiin. Nyt on kaikilla mahdollisilla laitteilla koko kansio kopioituna, että ei pitäisi tulla enää katoamisia. Knock knock!

More is more - Treffit cateringin kanssa

Niin se menee aika lomallakin liian livakkaan. Kova tavoite oli saada istua useampanakin päivänä rakkaan blogini äärellä, mutta kevättä kun pukkaa sekä ilmastossa että omassa rinnassa, niin pukkaa samalla sisustusvimmaa. Lomaviikolle kun ei ollut sen kummemmin reissuja tai muita tiedossa, niin huuma oli hyvä purkaa parvekkeen laittoon ja muiden kotijuttujen kevätkuntoon säätämiseen. Mutta näistä lisää hiukan myöhemmin, vaikka nyt lipsuvatkin hieman hääaiheesta sivuun. :)

Kävimme aiemmin tällä viikolla (hieman reilut puoli vuotta ennen hääpäivää) sunnittelupalaverissa pitopalvelu Huplin tiloissa Tapiolassa. Tapaamista edeltävänä iltana meillä oli sulhon kanssa oma "hääpalaveri", joita olemme pyrkineet pitämään tasaisin väliajoin. Palaveri ei siis meille tarkoita muuta sen ihmeellisempää kuin, että suljetaan puhelimet, tietokoneet ja telkkarit ja keskitytään hetkeksi juhlasuunnittelun äärelle kaikessa rauhassa. Koko paltsuidea on itseasiassa sulhon ajatus alunperinkin, erinomainen sellainen onkin. Mutta ollaan ajateltu, että näin saamme molemmat toteuttaa parhaiten itseämme, koska itse olen tällainen ultimaattinen HC-suunnittelija ja asioiden pohtija, kun taas sulho on suoraviivaisempi ja tykkää lyödä asioita lukkoon kertalaakista eikä jäädä punnitsemaan asioita liiaksi. :)

Omassa palaverissa päivitettiin ajatukset puolin ja toisin kaikista mahdollisista hääpaikkaan, tarjoiluihin ja koristeluihin liittyvistä asioista, sulho päivitti minut kaikista juomiin liittyvistä jutuista ja lisäksi tehtiin kysymyslista avoimista asioista, jotka haluaisimme palaverissa jo tässä vaiheessa selvittää. Ennakkoon valmistautuminen oli ihan jees, mutta ei välttämätöntä ollenkaan. Ainakin Huplin kanssa toiminta on niin rutinoitunutta (hyvässä mielessä) ja ammattimaista, että olisimme saaneet joka tapauksessa automaattisesti heiltä vastauksen melkein kaikkiin mieltämme askarruttaneisiin asioihin, vaikkemme olisi asioita juurikaan etukäteen pohtineet saatikka kaikkea osanneet kysyä.

Päättymätön checklist

Täytyy myöntää, että vaikka kuinka koittaa tehdä itselleen to do -listaa ja saada kokonaiskuvaa kaikesta hääjärjestelyyn liittyvästä, niin välillä on tuntunut, että asioita on vaan ihan liikaa, joita pitää muistaa ottaa huomioon. Ja mitä enemmän kaikkea ajattelee, sitä enemmän huomioitavia asioita hypähtelee mieleen. Siispä No stress! & Delegoi! Nuo sloganit aion pitää pitää kirkkaana mielessä. :)

Palaverissa hurahti kepeästi vajaat pari tuntia, jona aikana kävimme läpi koko joukon tärkeitä asioita: hääpäivän alustavan aikataulun, juhlatilaan ja pöytäjärjestykseen liittyvät asiat, kattausasiat (pöytäliinat, servetit, astiat jne.), tarjoiluun liittyvät jutut, juomien määrään ja hankintaan liittyvät asiat, tietysti menuvalinnat sekä muut mahdolliset kysymykset, joita oli mielessä. Saimme lopuksi myös kaavakkeen mukaan, jolla ilmoitamme viimeisetkin avoimet asiat, kuten lopullisen vierasmäärän, pitopalvelulle muutamaa viikkoa ennen hääpäivää. Huplin Sami oli erittäin asiantunteva ja ystävällinen ja oikein sydän keveni, kun tapaamisen jäljiltä jäi niin helpottunut ja luottavainen olo kaiken suhteen. He ottivat myös kaikki pyyntömme/toiveemme kivasti huomioon ja huojentunein mielin jätämmekin juhliemme yhden tärkeimmän osa-alueen heidän hoidettavakseen.

Palaverissa Huplin kanssa heräsi tarjoilupuoleen liittyen muutamia hyödyllisiä ja huomion arvoisia vinkkejä, joita ei välttämättä osaa tai tiedä itse ajatella/olla ajattelematta, jos ei ole hääjuhlia tai isomman kokoluokan pirskeitä aiemmin tullut järjestettyä. Niistä alla lisää.

• Hääpäivän alustavaa aikataulua ei tarvitse, ainakaan Huplin kanssa, välttämättä tehdä etukäteen ennen pitopalvelun kanssa tapaamista (kuten me teimme, tuli taas lievä Minä itse -olo :D). Me saimme Huplilta yhdessä täytetyn tarkan aikataulupohjan valmiina mukaamme, jonka perustella koko loppupäivän suunnittelu on helppo tehdä. Catering kuitenkin tietää parhaiten ruokailuun ja juhlan kulkuun liittyvän todellisen aikataulun, joten kaikki vihkimiset ja paikasta toiseen siirtymiset ynnä muut on helppo lisätä siihen jatkoksi myöhemmin. Välttäkäämme siis turhaa työtä!

• Hajua hääjuhlaan liittyvien juomien määrästä/laadusta/tarpeesta tms. ei tarvitse myöskään olla etukäteen. Vaikka ohjeistuksia on tietty helppo etsiskellä netistä etukäteenkin, saimme tarkat ohjeet oikeasta juoman määrästä meidän vierasmäärälle/menulle ja kävimme läpi myös hyvin tarkkaan keskimääräisen laadun ja määrän, mitä yksi vieras hääjuhlien aikana nautiskelee. Saimme mukaamme hyvältä kuulostavan booliohjeen ja menekkiarvion myös sille, joten näillä perustein on todella helppo laskea omien juhlien kokonaiskulutus juomapuolen osalta. Enää pitää valita vain, että mitä plaatuja haluaa tarjota. Meillä juomapuoli on kokonaan sulhasen harteilla, joten otaksun saavani kutsun Tallinnaan viininmaistajaisiin jonakin kauniina kesäisenä päivänä. ;)

• Pöytien järjestelyyn saimme myös kättä pidempää kirjallisen ohjeen muodossa. Ohjeessa on listattuna kaikki hääparin ja pääpöydän sekä buffet- ja juomapöytien sijoittamisesta aina vieraspöytien järjestykseen, pöytien väleihin sekä käytävien leveyteen asti. Ohjeen kera on hyvä mennä käymään vielä kerran juhlapaikalla ja mallata miten pöydät saa parhaiten asettumaan juhlatilaan juuri omalle vierasmäärälle, niin ei tarvitse sitten häiden aattona käyttää aikaa pöytäjärjestyksen pohtimiseen.
  
  Lahjapöytä muuten kannattaa turvallisuussyistä sijoittaa ehdottomasti juhlasaliin, eikä esim. Laaksolaahden monitoimitalon tapauksessa takkahuoneeseen. Naureskelimme aluksi asialle, mutta sitä pohdittuamme aiomme ottaa kokeneen pitopalvelun vinkistä vaarin ja sijoittaa lahjapöydän juhlasalin puolelle, jossa on aina ihmisiä varmasti paikalla.

• Katselimme myös kuvia juhlapaikallamme olleista juhlista, joissa Hupli oli aiemmin ollut cateraamassa ja saimme erittäin hyviä vinkkejä siihen mikä juuri Laaksolahden monitoimitalolla on toimivaa ja mikä ei. Sen verran on pakko sanoa vinkkinä isojen (n. 100 henkeä) hääjuhlien järjestäjille monarilla, että tuo sata henkeä on kuulemma melkoisen maksimi, mikä juhlapaikalle fiksusti isompaan saliin mahtuu. Mutta se määrä siis mahtuu kyllä hyvin ja ainakin niissä kuvissa, joita näimme, pöydät oli asetettu viiteen pitkään riviin pituussuunnassa ovelta katsoen. Pöytärivit täyttivät koko juhlatilan, ja näin suuren vierasmäärän ollessa kyseessä ainoa vaihtoehto tanssilattialle ja bändin sijoitukselle on melkein se keittiön vieressä oleva syvennys. Eli buffetpöytä pitää vaan kerätä pois ruokailun jälkeen ja tehdä tilaa bändille ja tanssille. Tietysti bändin voi sijoittaa vaikka parvelle, mutta siinä on riskinä se, että bändi jää hiukan irralliseksi juhlaväestä ja taas tanssilattia on kovin kaukana bändistä. Meidän häissä vierasmäärä on n. 80 henkeä, joten vaihtoehtoja pöytien ja bändin sijoitukselle on hieman enemmän.

• Niinkin hassu ja yksinkertaiselta kuulostava asia kuin jääpalat käsiteltiin myös. :) Lokakuussa meidän häiden aikaan itsetehdytkin jäälohkareet säilyvät kuulemma hyvin vaikka tiiviisti pakatussa kylmälaukussa, mutta kesähäissä jääpolitiikkaa joutuu ehkä miettimään tarkemmin. Ajattelimme ennen palaveria, että noudamme jääpalat tölkkijuomien tarjoilusaaveihin tyyliin Mäkkäristä etukäteen, mutta ne ovatkin kuulemma nopeasti sulavia ns. sisältä onttoja jääpaloja, jotka eivät kestä kauhean kauaa kasassa. Tämä siis aiheuttaa kenties jonkin verran ohjelmaa tarjoilijoille, kun jääpaloja pitää lisäillä tarjoilusaaveihin illan aikana useampaan kertaan (plus saavin sisäosa pitää muistaa vuorata muovilla!).
  
  Vaihtoehtoina on käydä kysymässä esim. Prismasta tai Citymarketista oikeita, umpijäisiä jääpaloja tai sitten tilata juhlapaikalle kuljetuksella kunnon jääpalat Suomen Jääpala Ky:stä. Jäiden kilohinta ei sinänsä päätä huimaa, mutta tietysti kuljetusmaksu tulee päälle. Mutta jos puhutaan muutamasta kympistä ja sillä saa kunnon jääpalat juomapöytään, niin pitäisin sitä ihan mahdollisena vaihtoehtona myöskin. Ja tietysti kannattaa jäädyttää myös kotona valmiiksi esim. kakkuvuokiin isot jääköntit, jotka sulaa hitaammin boolissa. Könttejä voinee hyödyntää myös tölkkijuomien tarjoiluissa siten, että laittaa alle ison jään/jäät ja kaataa päälle pienempiä paloja, joita luulisi kuluvan vähemmän tässä tapauksessa. 

• Ruokia tms. ei päästy maistelemaan tapaamisessa, mutta saatiin kyllä hyvin tarkasti tietää mitä raaka-aineita valitsemassamme menussa tultaisiin käyttämään. Meidän perheessä makeista valinnoista vastaa täydellä mandaatillani sulho, joka valitsi hääkakuksi perinteistä ja suklaista, kyllä herahti muuten vesi kielelle! Lopuksi saimme mukaan myös hääjuhlien muistilistan, jossa on vielä listattuna kaikki tarjoiluun liittyvä mahdollinen ja mahdoton, mikä pitää muistaa ottaa huomioon.

Pitopalvelumme kanssa yhteydenpito on aina sujunut mutkattomasti ja niin nytkin, kun palaveria seuraavana päivänä heräsi vielä muutamia tarkentavia kysymyksiä järjestelyihin liittyen. Vastaukset tuli viipymäti. Tästä jatketaan hyvällä mielellä suunnitelmia eteenpäin. :)

Kukat häihin

Tapasimme Huplin jälkeen samalla reissulla myös samoissa tiloissa cateringin kanssa työskentelevän floristi Heli Mikkosen, jonka kanssa päätimme alustavat linjat juhliemme kukkapuoleen. Tunnissa saatiin paljon suunnitelmia kasaan. Ajatukset hääkimppuun ja juhlapöytien koristeisiin oli suht selvänä mielessä ja Heli osasi niitä kivasti tarkentaa ja täsmentää. Häneltä tuli myös yksi kuningasidea buffetpöydän "centerpieceksi"; en malta odottaa, miltä se näyttää valmiina. :)

Saimme myös alustavan budjetin kukille ja sen pohjalta annoimme ehdottomaksi hintakatoksi kukille 500 euroa. Lopullisen hinnan määrää tietysti mm. saatavilla oleva valikoima sekä kukkien koko ja määrä, paljonko kukkia esim. vieraiden pöytiin tulee. Kukkien valinnat noudattavat tietysti syysteemaa värien osalta, mutta laadun osalta mennään pitkälti ruusulinjalla. Ruusu oli meille molemmille jotenkin vahvasti juhliin ja tietysti etenkin romanttisiin hääjuhliin liittyvä valinta. Ajattelin käydä kyllä vielä täsmentämässä hänen kanssaan valintoja loppukesästä, mutta alla kukkalaitokset, jotka olisi meille nyt ainakin tulossa. Periaatteena se, että kaikki ne on huomiotu, joilla on joku erityinen tehtävä juhlissa. (pl. anoppien vieheet, jotka haluamme heille, koska he ovat muuten vaan erityisiä <3)

• Morsiuskimppu
• Heittokimppu
• Miesten vieheet (sulhaselle, bestmanille, kolmelle sulhaspojalle ja morsiamen isälle)
• Anoppien vieheet (Heille tulee muiden tyyliin sopiva, mutta juhla-asun värivalinnasta riippumaton viehe.)
• Kaasojen rannekukat 3 kpl
• Morsiustyttöjen pikkukimput 2 kpl (Ajattelimme heillekin aluksi rannekukkaa, mutta se kuulemma kutittaa/voi painaa ranteessa, niin nuorimman morsiustyttömme ollessa häiden aikaan n. 2,5-vuotias päädyimme kuitenkin pikkuiseen kimppuun, joka sitten kestää matkassa mukana päivän ajan tai sitten ei :D)
• Buffet-pöydän asetelma
• Buffet pöydän somistus ja hääkakun koristelu kukin
• Vieraiden pöytien kukat

Huh, puuh ja lääh! Tämä pari oli kyllä melkoisen uupunut kolmen tunnin palaveeraussetin jälkeen, mutta päästiin silti kiitettävästi eteenpäin asioissa ja saatiin onneksi omalta to do -listalta taas muutama juttu ruksittua yli.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on suunnittelupalavereista? Onko kellään kokemusta Huplinkin tarjoamasta puhelinpalaverimahdollisuudesta? Millaisiin kukkavalintoihin olette muut päätyneet?

Kivaa viikonloppua!

Annamaikku

P.S. Aiempia postauksiani aiheeseen liittyen:

Laaksolahden monitoimitalon esittely
Pohdintaa cateringin valinnasta pk-seudulla ja miksi päädyimme juuri Hupliin

Ruudun takaa, ruudun takaa...

Tämä leppoisa vapaapäiväni oli pyhitetty kevätsiivoukselle ja terassin kevätkuntoon katsastamiselle ja hyvin se päivä näissä merkeissä alkoikin. Muttamutta. :D Siivoushuumassa päätin kokeilla kovasti kehuttua tori.fi:tä myyntimielessä ja pistää vihdoin sulhoa liukkaudellaan ärsyttäneet keittiön matot myyntiin. Samaan paikkaan myyntiin päätyi myös meidän vanha terassikalusto. Kyselyitä ja viestejä tulvi muuten ovista ja ikkunoista ja lopulta saatiin molemmat alle puolessa tunnissa kaupaksi pyyntihinnalla. Ja kamat noudetaan huomenna, go tori.fi!

Eksyin tietysti omalla myyntiretkelläni lahjakkaasti myös muiden Piha ja puutarha -myynti-ilmoitusten puolelle. Ajattelin, että ihan vaan vilkaisen, josko löytyisi vaikka kivoja istutusruukkuja tai muita terassille sopivia juttuja, mutta sielläpä tämä ihana wanha ikkunanrotisko odotteli ostajaansa pilkkahintaan. Pari viestiä ystävällisen myyjän kanssa ja auton nokka näytti jo kohti itä-Helsinkiä.

Yksi ikkunan ruutu aukeaa.

Maalit rapisee ja tuoksu on lievästi sanottuna ummehtunut, mutta rustiikkista sen olla pitääkin. Heti tulee mieleen monta juttua, miten tätä voisi hyödyntää häissämme. Vai miltä kuulostaisi ikkuna esimerkiksi photo boothissa tai vieraat voisi jättää siihen vaikka tarralapuilla viestejä hääparille tai miksei se kävisi ihan vaan somisteeksi juhlapaikalle. Tämä kuuluu minusta samaan kategoriaan niiden maitotonkkien, sinkkisoikkojen, vanhojen matkalaukkujen ja muiden ihanuuksien kanssa... Tiettekste? ;)



Myyjä oli hyödyntänyt vanhaa ikkunan pokaa yrttikaapissaan.

 

 

Jätetään ideat muhimaan toistaiseksi ja katsotaan mihin tämän kanssa vielä päädytään.

Huomenna alkais normaalisti arki, mutta täällä talvilomaillaan, ihanaa! Blogista ei kuitenkaan oteta lomaa, vaan pistetään päinvastoin kuutosvaihde päälle.

Kuullaan siis jälleen pian,

Annamaikku